Banläggarens kommentar (på finska)
Mikä oli opetuksen tarkoitus!
Päävalmentaja Janne Salmen toivomuksesta ja ohjauksesta laadin katsastusradat sellaisiksi jotta tulisi osoitettua sprinttiradan ”kiemuroita” ja myös sitä, miten paljon siinä on erityyppisiä asioita jotka eivät kuulu tavalliseen metsäsuunnistukseen. Pyrittiin järjestäjinä myös siihen, että koko tapahtuma on rakennettu arvokisan tyyppiseksi, johon kuuluu lähtökynnys, verryttelykartta karttaharjoituksineen ja jälkiverryttelykartta jolla ohjataan kilpailijat pesupaikalle ja varusteiden vaihtoon. Näillä toimenpiteillä pyrittiin estämään lähtemättömien ja maaliin saapuneiden kilpailijoiden kohtaaminen.
Miten tässä onnistuttiin on jokaisen kilpailijan ”reilunpelin ” kategoriassa. Ainakin minulle jäi sellainen kuva asiasta, että kaikki kilpailijat eivät osanneet hyödyntää lähtökynnyksellä olemista. Mm. kilpailuohjeissa mainittu varusteiden laittaminen varustepusseihin pesupaikalle toimittamista varten oli monelle täysin outo asia. Karttaharjoituksen täydellinen hyödyntäminen on jokaisen arvokilpailuun osallistujan oikeus jopa velvollisuus.
Radat laadin sillä ajatuksella, että alkuosa on helpohkoa sisäänajoa selkeillä reitinvalinnoilla antaen mahdollisuuden täysivauhtiseen juoksuun alusta alkaen. Rasti 90 (pl. D20) oli reitinvalinta välin päätepiste jossa rastinoton ratkaisi ylipääsemätön aita. Ratojen loppuosalle laadin Jannen toivomuksesta ns. stressialueen jolla lyhyillä rastiväleillä ja totutusta poikkeavilla rastipisteillä pakotettiin kilpailijaa keskittymään vain näihin ja jättää ratkaisevan rastivälin ennakoimisen sillan alitukseen mahdollisimman myöhäiseksi. Reitinvalinnat kohti kiellettyä aluetta (kanaalin ylittävä silta jonka ajorata oli kiellettyä aluetta) vaatii tarkkaa kartanlukua, ennakointia ja oivallusta miten edessä olevasta kohteesta pääsee yli , ali tai läpi. Oikein suoritettuja vaihtoehtoja oli kolme. Joista nopein oli juoksu kanaalin itärantaa – sillan ali – ylös sillalle ja jalkakäytävää pitkin sillan yli ja sen jälkeen rappusten vieritse alas seuraavalle rastille.
Tämä kilometrin mittainen karttaan merkitty kiellettyalue voisi myös olla ylitsepääsemätön aita, muuri, joki/kanaali tai rakennus joissa on pari ylitys- tai läpäisy kohtaa. Näitä erikoiskohteita suomalasisessa sprinttisuunnistuksessa on harvoin tarjolla, kerran kuitenkin Haminan bastionissa, mutta Keski-Euroopassa nämä ovat tavanomaisia.
Tuntuu oudolta, että eteenkin monet nuoret suunnistajat eivät piitanneet kielletystä alueesta vaan ylittivät sen jopa oman turvallisuuden vaarantaen. Myös sprinttikartan muutkin kielletyt kohteet ”jyrättiin” kuten lauta-, verkko- ja pensasaidat, istutukset ja tonttialueet. Rasteja oli maastossa 28 jota vartioi 12 henkilöä. Vartioinnilla pyrittiin varmistamaan se, että rastin toimintakunto säilyy ja ettei ulkopuoliset pääse niitä rikkomaan. Rastille koodi 90 sijoitettiin rastimies joka kirjasi kaikki aidan ylitykset ja alitukset. Rikkeitä kirjattiin toistakymmentä. Tämä kohde oli tyypillinen sprinttikohde jossa tapahtuneen väärän reitinvalinnan seurauksena ajaudutaan kiusaukseen rikkoa sääntöjä. Janne Salmi ennakoi näin tapahtuvan! Istutusten ylityksiä oli runsaasti, mutta niiden kaikkien kirjaamiseen meillä ei ollut resursseja. Kilpailukeskuksen sivustalla oleva pensasaita (rasti 122) läpäistiin kymmenien toimesta , jotkut kilpailija jopa kaksi kertaa. Suunnistusliiton nettisivuilla www. On luettelo sprinttisuunnistuksen kielletyistä kohteista.
Ratamestarina minä lähdin siitä , että näitä perusasioita noudatetaan. Nyt tapahtuneen johdosta ja näillä kokemuksilla arvioimme seurassamme tarkoin voimmeko jatkossa järjestää sprinttikilpailuja. Kaupunkilaisten reaktioista riippuu miten sprinttisuunnistaminen Paraisilla jatkossa onnistuu.
Ratamestari Jorma Ake 21.4.07 klo 08.00